Radioaktiivisuus kiviaineksessa – mitä rakennuttajan tulisi tietää?

Kiviaineksessa esiintyy luonnollista radioaktiivisuutta, joka on peräisin maaperän mineraaleista – erityisesti uraanista, toriumista ja kaliumista. Tämä radioaktiivisuus on normaali osa geologista ympäristöä, eikä se useimmissa tapauksissa aiheuta ongelmia rakentamisessa. Rakennuttajan on kuitenkin tärkeää ymmärtää, milloin kiviaineksen säteilyarvo nousee merkitykselliseksi ja miten asiaa voi hallita. Seuraavissa osioissa käydään läpi keskeisimmät kysymykset aiheesta.

Mistä radioaktiivisuus kiviaineksessa johtuu?

Kiviaineksen radioaktiivisuus johtuu luonnollisista radioaktiivisista aineista, joita esiintyy kallio- ja maaperässä. Tärkeimmät lähteet ovat uraani, torium ja radioaktiivinen kalium-40. Nämä alkuaineet ovat olleet maaperässä maapallon synnystä lähtien, ja niiden pitoisuudet vaihtelevat merkittävästi kivilajista ja ottoalueesta riippuen.

Erityisen merkityksellinen rakentamisen kannalta on uraanin hajoamistuote radon, joka on hajuton ja näkymätön kaasu. Radon kiviaineksessa ei sinänsä ole ongelma ulkotiloissa, mutta sisätiloissa käytettynä tai rakennuksen alapohjarakenteissa se voi kerääntyä hengitysilmaan. Radioaktiivisuus kiviaineksessa on siis pitkälti geologinen ilmiö, joka liittyy suoraan siihen, mistä ja minkälaisesta kallioperästä aines on louhittu tai otettu.

Mitkä kiviainestyypit säteilevät eniten?

Eniten säteilevät graniittipohjaiset kiviainekset, kuten graniitti, granodioriitti ja rapakivigraniitti. Nämä kivilajit sisältävät luonnostaan korkeampia pitoisuuksia uraania ja toriumia kuin esimerkiksi kalkkikivi tai hiekkakivi. Suomen kallioperässä graniittiset kivilajit ovat yleisiä, mikä tekee aiheesta erityisen relevantin suomalaisessa rakentamisessa.

Hiekka ja sora ovat tyypillisesti säteilyarvoiltaan matalampia kuin louhitut kalliomurskeet, koska niiden mineraalikoostumus on usein laimeampaa. Rapakivigraniitista valmistettu murske voi kuitenkin olla säteilyarvoiltaan selvästi korkeampaa kuin tavallinen sora. Myös teollisuuden sivutuotteista, kuten masuunikuonasta, voi joissakin tapauksissa löytyä kohonneita säteilyarvoja, vaikka ne eivät ole varsinaisia luonnonkiviaineksia.

Milloin kiviaineksen radioaktiivisuus on rakentamisessa ongelma?

Kiviaineksen radioaktiivisuus muodostuu ongelmaksi erityisesti silloin, kun ainesta käytetään suljetuissa sisätiloissa tai rakennuksen alapohjarakenteissa, joissa radon voi kerääntyä. Ulkorakentamisessa, kuten teiden pohjakerroksissa tai pihatäytöissä, radioaktiivisuus ei yleensä aiheuta terveysriskiä, koska kaasut pääsevät vapautumaan vapaasti ilmaan.

Sisätiloissa käytettäväksi tarkoitettu kiviaines, esimerkiksi betonin runkoaine tai lattiarakenteiden täyttömateriaali, on herkempi alue. Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK) on asettanut ohjearvot rakennusmateriaalien radioaktiivisuudelle. Jos kiviaineksen aktiivisuusindeksi ylittää asetetut raja-arvot, materiaalia ei voida käyttää asuinrakennusten sisärakenteissa ilman erillisiä toimenpiteitä tai poikkeuslupia.

Rakennuttajan on syytä kiinnittää erityistä huomiota radioaktiivisuuteen silloin, kun rakennetaan omakotitaloa tai muuta asuinrakennusta alueella, jossa kallioperä tiedetään graniittiseksi tai rapakivipitoiseksi. Myös kellarirakenteet ja alapohjaratkaisut ovat kohteita, joissa kiviaineksen säteilyarvo kannattaa selvittää etukäteen.

Miten kiviaineksen säteilyarvo testataan ja todistetaan?

Kiviaineksen säteilyarvo testataan laboratoriomittauksella, jossa määritetään materiaalin aktiivisuuspitoisuudet uraanin, toriumin ja kaliumin osalta. Näistä arvoista lasketaan aktiivisuusindeksi, jota verrataan Säteilyturvakeskuksen asettamiin raja-arvoihin. Testi tehdään akkreditoidussa laboratoriossa, ja tuloksesta annetaan kirjallinen todistus.

Luotettava kiviainestoimittaja pystyy toimittamaan ottoaluekohtaiset säteilymittaustulokset pyydettäessä. Mittaukset tehdään tyypillisesti ottoalueen avautuessa tai kun louhintasuunta muuttuu merkittävästi, koska kallioperän koostumus voi vaihdella saman alueen sisällä. Rakennuttajan ei siis tarvitse itse teettää mittauksia, mutta oikeus pyytää dokumentaatio on aina olemassa.

Rakennusmateriaalin radioaktiivisuuden todentamisessa käytetään CE-merkintää ja suoritustasoilmoitusta niiden tuotteiden kohdalla, joihin se kuuluu. Kiviaineksille, joita käytetään betonin runkoaineena tai muissa sisärakenteissa, on usein velvoite ilmoittaa aktiivisuusindeksi osana tuotedokumentaatiota.

Mitä rakennuttajan kannattaa kysyä kiviainestoimittajalta?

Rakennuttajan kannattaa esittää kiviainestoimittajalle suorat kysymykset säteilydokumentaatiosta ennen materiaalin tilaamista. Oikeat kysymykset auttavat varmistamaan, että käytettävä kiviaines soveltuu suunniteltuun kohteeseen ilman ylimääräisiä riskejä tai viivästyksiä rakennusprosessissa.

• Mistä ottoalueelta aines on peräisin? Ottoalueen sijainti ja kallioperätyyppi vaikuttavat suoraan säteilyarvoihin.
• Onko ottoalueelle tehty säteilymittauksia? Pyydä nähtäväksi mittaustulokset tai laboratoriotodistus.
• Mikä on aineksen aktiivisuusindeksi? Tämä luku kertoo suoraan, soveltuuko materiaali sisärakentamiseen.
• Onko aines CE-merkitty? CE-merkintä edellyttää, että tuotedokumentaatio on asianmukainen ja säteilytiedot on ilmoitettu.
• Onko ainesta toimitettu vastaaviin kohteisiin aiemmin? Kokemus tietyntyyppisistä rakennuskohteista kertoo toimittajan asiantuntemuksesta.

Ammattitaitoinen kiviainestoimittaja osaa vastata näihin kysymyksiin selkeästi ja toimittaa tarvittavan dokumentaation ilman erillistä painostamista. Kuljetuspolar toimittaa kiviaineksia yli 60 ottoalueelta, ja asiantunteva henkilöstö auttaa valitsemaan kuhunkin kohteeseen sopivan materiaalin myös säteilyominaisuuksien osalta.

Rakennuttajan ei tarvitse olla säteilyasiantuntija, mutta perusasioiden tunteminen auttaa tekemään oikeita valintoja. Kun kiviaineksen radioaktiivisuus on selvitetty etukäteen ja dokumentaatio on kunnossa, rakennusprojekti etenee ilman ikäviä yllätyksiä.